Allianssiprojektien riskienhallinnassa voidaan käyttää totuttua yksinkertaisempaa sumeaa logiikkaa. Aiheesta tehdyn pro gradu -tutkielman mukaan niiden riskivarausten määrittämisessä voidaan soveltaa varsin yksinkertaista tuottojakaumamenetelmää. Lisäksi tutkielma osoitti kolmen raitiotiehankkeen riskivarausten olevan keskenään hyvin samalla tasolla. Hankkeiden suurimmat riskit liittyvät niiden projektinjohtamiseen ja päätöksentekoon. 

Allianssien riskienhallinta konkretisoituu riskivarauksen määrittämiseen 

Allianssihankkeiden riskienhallinnan näkyvin osa on tavoitekustannukseen sisältyvän riskivarauksen määrittely. Määrittely perustuu hyvin erilaisiin riskienhallintaprosesseihin sekä etenkin suuremmissa projekteissa käytettäviin Monte Carlo -simulointeihin. Pienemmissä projekteissa riskivarausten määrittäminen saattaa perustua pelkkään prosenttipohjaiseen arvioon, mikä ei välttämättä kuvaa niiden todellista riskitasoa. 

Etenkin allianssihankkeiden riskienhallintaan liittyy selkeä tarve koko prosessin yksinkertaistamiseen. Miten riskien tunnistamisesta päästään riskien hallintaan ja aidosti yhteiseen riittävän tiukan riskivarauksen määrittämiseen. 

Kevyempi menetelmä riskivarauksen laskentaan 

Riskivarausten määrittämisessä käytetään perinteisesti varsin monimutkaista Monte Carlo -simulaatiota. Monte Carlo -simulaatio on numeerisen mallintamisen menetelmä, jossa hyödynnetään todennäköisyyslaskentaa ja tilastotiedettä. Siinä toistetaan samantapaisia laskelmia useita kertoja peräkkäin käyttäen jotain nk. Monte Carlo -algoritmia. Sen tulos ei ole tarkka, mutta sillä voidaan haarukoida virheen todennäköisyys halutulle tasolle. 

Samppa Roimelan pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia vaihtoehtoisen tuottojakaumamenetelmän (Fuzzy pay-off method) soveltuvuutta riskivarauksen laskentaan. Tuottojakaumamenetelmä hyödyntää sumeaa logiikkaa ja mahdollisuusteoriaa, joiden avulla riskivaraus on helposti laskettavissa tavallisilla toimisto-ohjelmilla ja saadut tulokset ovat helposti visualisoitavissa. Menetelmä ei ole riippuvainen olemassa olevan tiedon tai datan muodosta. 

Tuottojakaumamenetelmä on kehitetty alun perin investointien reaalioptioarvon laskentaan. Sen tarkoituksena on huomioida jokainen mahdollinen skenaario, joka voi toteutua annetuilla lähtöarvoilla ja ottaa huomioon mahdollisuudet toteuttaa tai olla toteuttamatta investointia. Riskivarauksen laskennassa tällainen optio on esimerkiksi riskin realisoituminen.  

Tutkielmassa tehdyissä vertailussa tuottojakaumamenetelmä tuotti Monte Carlo -simulaatioita vastaavia tuloksia. Lisäksi tulokset olivat linjassa case–projekteina käytettyjen raitiotieallianssien todellisten riskivarausten kanssa. 

Riskienhallinnassa keskeistä on prosessi 

Riskivarausten laskentaa tärkeämpää on riskienhallinnan prosessi. Sujuva ja standardoitu prosessi riskien tunnistamisesta niiden hallintaan ja riskivarauksen arvonmääritykseen mahdollistaa paremman riskienhallinnan kuin minkäänlainen laskenta yksin. Prosessissa on tärkeää riskien luokittelu sekä niiden todennäköisyyksien ja vaikutusten arviointi. Riskien luokittelu tukee myös niiden hallintaa ja seurantaa.  

Riskien luokittelun tulee aina perustua kunkin projektin tavoitteisiin ja omiin tarpeisiin, mutta niiden luokittelun standardointi etenkin samantyyppisissä projekteissa voisi olla toimialalle eduksi. Kaikissa projekteissa esiintyvät esimerkiksi aina tilaajan päätöksentekoon, lähtötietoihin, suunnitelmiin, rakentamiseen, olosuhteisiin ja kustannuksiin liittyvät riskit. Lisäksi riskejä tulisi arvioida aina suhteessa projektin eri vaiheisiin. Osa riskeistä menee jossain vaiheessa aina ohi ja toisaalta aina voi ilmetä uusia riskejä. 

Riskivarauksen kannalta on myös tärkeää tunnistaa, mitä riskejä siihen sisältyy. Riskivaraukseen tulisi valita riskejä, joiden todennäköisyys on suuri ja vaikutus pieni. Tällaisia riskejä on projekteilla runsaasti ja niiden hallinta on muilla keinoin mahdotonta tai liian kallista. Toisaalta riskit, joiden todennäköisyys on hyvin pieni ja vaikutus suuri, saattaa kannattaa jättää tilaajan riskeiksi. 

Raitiotiehankkeissa korostuvat projektijohdon riskit

Tutkielman kohteina olleiden raitiotieallianssien riskijakaumat olivat hyvin samantyyppisiä. Niiden analyysin perusteella havaittiin, että merkittävin osa riskeistä liittyy projektinjohtamiseen ja päätöksentekoa koskevaan epävarmuuteen. Vaikka raitiotiealliansseissa oli määrällisesti paljon teknisiä riskejä, ne ovat helpommin hallittavissa.  

Tutkielmassa tehty havainto tukee sitä, että juuri allianssihankkeissa tulisi kyetä rakentamaan osapuolten välistä yhteistyötä, avoimuutta ja luottamuksen rakentamista. Toisaalta näiden hankkeiden toteutusmuodoksi oli valittu allianssi johtuen juuri niiden kompleksisuudesta sekä sisällön ja rajausten keskeneräisyydestä 

Lajissaan ensimmäinen pro gradu -tutkielma 

Tuottojakaumamenetelmän soveltaminen allianssin riskivarauksen laskentaan perustuu Samppa Roimelan pro gradu -tutkielmaan ”Application of Pay-Off Method in Project Alliance Risk Contingency Reserve Management”. Tutkielma on tehty Lappeenrannan-Lahden teknisen yliopiston (LUT-yliopisto) strategisen rahoituksen koulutusohjelmassa.  

Tutkielmassa käytetty data saatiin käyttöön kolmesta raitiotieallianssista: Raide-Jokeri, Kruunusillat-raitiotie ja Kalasatamasta Pasilaan -hanke. 

Tutkielman on rahoittanut Vison Oy ja sen ohjaajina ovat toimineet Associate Professor Jan Stoklasa sekä Vison Oy:n toimitusjohtaja Jani Saarinen. Tutkielma on samalla yksi ensimmäisiä tuottojakaumamenetelmän sovellutuksia projektinhallintaan. 

Tutkimus perustuu aiheen kirjallisuuskatsaukseen, case-projektien haastatteluihin sekä niiden riskidatan tilastolliseen analyysiin sovelletun menetelmän käytettävyydestä. 

Linkki pro gradu -tutkielmaan: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141806  

Lisätietoja: